Pallomaha lomalla

Hengissä ollaan! Tavallaan hiukan harmittaa, että meille koitti kesäloman mökkireissulle lähdön aika melko välittömästi rakenneultran jälkeen. Vaikka oli tietysti ihana lähteä kevyemmin mielin matkaan, ei pää silti ollut ihan täysillä mukana lomajutuissa, vaan ajatus tahtoi hakeutua aina välillä kotiin suunnittelemaan uuden tulokkaan myötä muuttuvia asioita. Lähtiessä yritin innostaa itseäni sillä, että löytäisin varmasti jostain matkan varrelta jotain kivaa vauvalle, ainakin joku vaatekappale kun on tullut oikeastaan tavaksi pian rakenneultran jälkeen ostaa. Mutta ei, tässä kohtaa sitä on kai kokemuksen myötä tullut niin vaativaksi, että mitään kriteerit täyttävää ei löytynyt.

Vaikka ajatus hiukan vaelteli, tuli lomasta silti sentään nautittuakin. Tälle kesälle ihan ihmeellinen sää hellelukemineen sattui osumaan juuri täydelliseen kohtaan, eikä lämpö tuolla tavoin sopivana annoksena ehtinyt tuskastuttaa ollenkaan.

Lämpö salli myös kevyet kesävaatteet, joita vihdoin myös muuten "voin" käyttää: kerroimme vihdoin odotuksesta muillekin! Olimme sopineet jo aiemmin esikoisemme kanssa, että jos pikkusisaruksella todettaisiin rakenneultrassa olevan kaikki hyvin, hän saisi lopultakin kertoa hienosti pitämänsä salaisuuden isovanhemmille. Niinpä hän sitten heti ultraa seuraavana päivänä isoäidin ja isoisän keittiössä näkkäriä nakertaessaan asian muistaessaan päätti huutaa uutisensa viereiseen huoneeseen. Siitä seuraavana päivänä matkasimme tänne omien vanhempieni luo, missä poika ei ehtinytkään alkutohinoissaan vielä asiaa edes ajattelemaan, kun tarkkasilmäinen tätinsä jo huomasi kysyä. Onneksi poika kuitenkin oli paikalla ja pääsi julistamaan, että pikkusisko sieltä mahasta tosiaan on tulossa. Tuota yhtä tarkkaavaista tapausta lukuun ottamatta uutinen tulikin ihan yllätyksenä kaikille, huolimatta siitä, että melkoinen mahapallohan mekkoihin piilotettuna jo alkoi olla.

Helteiden koittaessa oli onneksi sopivasti aika jättää hämäävä kerrospukeutuminen väliin ja antaa valasmaisen olemuksen olla sellainen kuin on. Eli hetkittäin aika valtava, tai siltä se ainakin tuntuu... Loman aikana tunnuttiin vieläpä taas elävän jotain kasvupyrähdyskautta, sen verran raskas ja pinkeä olo taas oli. Täytyy yrittää saada jonkinlainen oikea kuvapäivitys tilanteesta kuvattua tänään, kun viikkoja tuleekin täyteen pyöreät 22+0.

Ajatus ei taas kulje, sillä kello on jälleen kerran aivan liian paljon, minkä lisäksi pitkään poissa pysynyt armoton väsymys tuntuu muutenkin tekevän paluuta. Halusin vain kirjoittaa pienen päivityksen, kun kirjoitettavaa tuntuu kertyneen aivan tuhottomasti. Palaan pian, toivottavasti hiukan paremmin jäsennellyin jutuin!