Rakenneultra

Nyt se sitten on vihdoin takana päin - kauhunsekaisella jännityksellä ja innolla odotettu rakenneultra! Onneksi. Viimeiset päivät ennen ultraa tahtoivat hermot olla ikävän kireällä, vaikka kuinka yritin tsempata ja ohjata ajatukset muualle. Viimeisen, lyhyeksi jääneen yön nukuin ehkä tunnin pätkissä, heräten vähän väliä katsomaan kelloa. Voin siis todeta olon nyt kaiken jälkeen olevan äärimmäisen väsynyt, mutta onneksi myös onnellinen, sillä tutkimuksen tuloshan lopulta oli kaikista peloistani huolimatta se, että pienokaisellamme vaikutti olevan kaikki hyvin!

Asian toteamassa oli yllätyksekseni kokonaiset kolme lääkäriä, joten luulisi, ettei mitään ihan helposti mennyt ohi. Aikaakin tutkimuksessa hurahti suunnilleen tunti, joten on kyllä olo, että nyt on pikkuinen tosiaan syynätty päästä varpaisiin. Terveen näköisestä päästä olemassa oleviin varpaisiin! ♥

Mutta kyllä, tärkeimpien asioiden käsittelyn jälkeen olimme tietysti uteliaita ja kyselimme sen erään vähemmän olennaisenkin tiedon perään. Melko varma vastauskin saatiin, eli näyttää siltä, että marraskuussa perheemme kasvaa pienellä tytöllä! Kirjoittelen aiheesta esimerkiksi isoveljen kommentteineen vielä myöhemmin lisää, tämä saa kaiken väsymyksen keskellä jäädä vain pikaiseksi päivitykseksi.

Ai niin, kuvakin meille toki annettiin matkaan. Sellainen, joka aiheuttaa itsessäni pientä hymyilyä, sillä se vahvistaa mielikuvaani siitä, että kätilöillä on tiukkoihin faktoihin keskittyviä lääkäreitä ehkä hiukan enemmän "näkemystä" näihin ehkä turhempiin, mutta perhettä kovasti ilahduttaviin asioihin:

Siinähän hän, suloinen, tässä potretissa ehkä enemmän hurjaa merirosvolippua muistuttava tyttäremme. ♥ Sopii toisaalta tähän samansuuntaisista teemoista nimeensä inspiraation saaneeseen blogiinkin, haha!