Heti alkuun täytyy esitellä ostokset, jotka matkalla kotiin Sellossa pysähtyessämme lopultakin löysimme: tulevan pikkuisen ensimmäiset ihan omat vaatteet.
Nämä löytyivät siis Jesper Juniorin alehyllystä. Vaikka ultrasta saatu tyttö"lupaus" saattaisi tietysti innostaa ostamaan vinot pinot vaaleanpunaista ja rimpsuja, ovat tällaiset värikkäämmät jutut kuitenkin ehkä enemmän omaan makuuni. Jos tulevasta isosiskosta mitään voi päätellä, saa vaaleanpunaista, kimallusta ja niitä rimpsuja kuitenkin pukea vähän myöhemmin ihan kyllästymiseen asti. Yksi ehdoton hyvä puoli siinä, että tuo isosisko on vielä melko pieni, onkin se, että vauva-ajan vaatteista on vielä niin vähän aikaa, että varastot ovat vielä lähes kokonaisuudessaan tallella. Ainoastaan ihan pienimmistä on ehditty jo luopua, mikä on tietysti hyvä syy keskittyä ostoksissa tällä erää enemmän juuri niihin. Eipä muuten haittaa! Isoveljen vauvavaatteista taas ei löydy kuin ihan rippeet, joten kun meidän makuumme sukupuoli kuitenkin jonkun verran vaikuttaa vaatevalintoihin, olisi pikkuveljen kohdalla joutunut taas hankkimaan paljon uutta.
Kovin kätevä tämä kahden tytön putki siis näin vaatevastaavan näkökulmasta! Muutenkin näistä lasten sukupuolista on tietysti viime aikoina keskusteltu kotona ja muuallakin, niin sinänsä merkityksetön asia kuin onkin. Esikoispoikamme mietteistä asian suhteen olikin tarkoitukseni vähän kirjoitella. Poikahan nimittäin oli jo jonkun aikaa ennen rakenneultraa hyvin varma siitä, että toinen pikkusisko sieltä olisi tulossa. Oikeastaan melkoisen karmiva keskustelukin asian tiimoilta tuli käytyä. Eräänä päivänä poika vain ohimennen totesi, että mahassa on tyttö. Hetken kuluttua hän kuitenkin jatkoi juttua: "Sit meillä on kaksi tyttöä. Harmi että se meiän poika kuoli". Hämmästyneenä kysyin: "Mikä poika?". "No se joka ei syntyny". Tuossa kohtaa niskavillat nousivat pystyyn ja päätin vaihtaa puheenaihetta. En keksi, mistä moiset jutut tulivat mieleen, mutta sattuivatpa osumaan mielenkiintoisesti. Keskenmenneestä raskaudesta ei koskaan puhuttu lapsille tai lasten kuullen sanaakaan. Vielä hyytävämpi olo jutusta tuli siksi, että koko sen lyhyen ajan itselläni ehti olla hyvin vahva tunne, että tuo tulokas olisi ollut poika. Kyllä nuo lapset vain osaavat hämmentää!
Vaikka isoveli hyvin varma vauvan sukupuolesta olikin, oli hän silti näköjään selvästi vielä elätellyt toivetta veljestä. Ultrasta palattuamme oli nimittäin ensimmäinen toiveikas kysymys: "Näkyikö siellä pippeli?", ja ensireaktio pikkusiskouutiseen oli lähinnä murahdus. Muutamat kerrat hän onkin huokaillut: "Miten mä jaksan kahta siskoa?". Kädet tulevat kuulemma olemaan täynnä työtä, kun tämäkin sisko läpsii ja tekee tyhmyyksiä. Hän oli ilmeisesti ajatellut, että pikkuveli jollain maagisella veljeyden voimalla olisi aina samalla puolella, eikä varmasti ainakaan läpsisi...
Innostuneesti poika on silti toisesta pikkusiskostaan ihmisille jutellut. Edelleen hän suunnittelee, miten niin miekkoja kuin pallojakin tarvitaan myös pienimmälle. Varmasti tämä toinenkin sisko tulee siis olemaan myös pojalle hieno juttu. Vaikka siitä läpsimisestä joutuisi taas käymään keskusteluja.
Tulevalla isosiskolla ei tähänkään asiaan juuri ole ollut sanottavaa, mikä ei tietenkään ole yllätys, kun ikää ei ole vielä edes kahta vuotta. Vauvasta hän kuitenkin juttelee kovasti ja paijailee vatsaa.
Tältä tuo paijailun kohde muuten näytti keskiviikkona rv 22+0. On se tainnut hiukan kasvaa! Pieni mahan sisällä ainakin on voimistunut kovasti, sillä potkuja alkaa nyt tuntua ja näkyä ulospäinkin yhä tiheämmin. Poikakin on tuntenut jo monet potkut kädelleen. Miehen painavaa kättä pieni taitaa hiukan hämmästyä, tai ainakin hiljenee ihan täysin heti kun isänsä käden mahalle laskee. Ainakin yhden potkun mieskin sentään on tainnut tuntea ja useammat jo nähnyt.
Seuraava etappi olisi sitten maanantain neuvola, jossa hoidetaan myös Kela-paperiasiat. Pian saadaan siis äitiyspakkaus tilaukseen! Hemoglobiini tuolla käynnillä kuulemma mitataan taas pitkästä aikaa ja pidän peukut pystyssä, että arvo olisi jollain ihmeen ilveellä pysynyt niin hyvänä, ettei lisärautaa tarvitsisi aloittaa, se kun tuo taas mukanaan ikäviä oloja, joista nyt ei ole tarvinnut kärsiä ollenkaan. Toivottavasti muutenkin hyviä kuulumisia tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti