Kelakömmähdys ja muita neuvolakuulumisia

Tänään oli suuntana sovitusti taas neuvola ja käynnin "kohokohtana" oikeastaan vielä kolmannellakin kerralla lapsellisella innolla odotettu Kela-asioiden käsittely. Tuohan nimittäin tarkoittaa sitä, että raskaus on niin pitkällä, että neuvolasta saa raskaustodistuksen, joka mahdollistaa muiden virallisten paperiasioiden hoitamisen lisäksi äitiysavustuksen hakemisen. Meille se tarkoittaa tälläkin kertaa äitiyspakkausta, jota odottaa aina yhtä paljon, on sen kotiin kantaminen ja yhdessä läpi myllääminen sellainen asian taas paremmin konkretisoiva hetki. Poika odottaakin jo kovasti pakkausta, josta kertoi tietävästi siskolleenkin, että sinne pakataan meidän vauveli... Vaikka tottahan tuo, että siinä laatikossa isompikin sisko ensimmäiset kuukaudet nukkui.

Ennen todistuksen kanssa kotiin lähtemistä käytiin läpi tietysti myös ne omaan ja vauvan vointiin liittyvät jutut, joissa ei mitään erityisempää häikkää ollut tälläkään kertaa. Unisen vauvan syke löytyi hyvin, tykyttäen tasaisesti jossain 145:n tienoilla. Sf-mitta mitattiin ensimmäistä kertaa ja tulokseksi saatiin 18,5 cm, ihan viikkoihin (22+5) sopiva kuulemma. Suurimmalla mielenkiinnolla odotin sitä hemoglobiinia, aiemmissa raskauksissa kun rautalisä on jo tässä vaiheessa ollut käytössä. Tällä kertaa lukema oli 110, yllättävän hyvä! Tuo on kuulemma raja, jonka kohdalla suositellaan rautalisän aloittamista, mutta normaalistikin alhaisen hemoglobiinin kanssa elävänä (ensimmäisellä käynnillä arvo oli 118, samoissa pyörii ilmankin raskautta) en noilla arvoilla ihan täydellä teholla ala rautaa elimistöön tykittämään ja hanki vaivoikseni järkyttävää närästystä (se kun on lisääntymään päin muutenkin), yökötystä ja vatsakramppeja, kevyempikin lisäys toivottavasti riittää.

Supistuksia on ja olkoon edelleen, eipähän niille mitään voikaan. Yhden oikein kipeänkin olen "päässyt" jo kokemaan, toivottavasti kertaluontoinen tapaus. Kesäloman rankkojen auto- ja laivamatkapäivien yhteydessä koettu supistelun lisääntyminen ja vaivan lähes täydellinen katoaminen sitten lomarentoilun ajaksi taitaa kertoa siitä, että rasitushan se noita tosiaan innostaa, joten riehua ei tietenkään kannata välttämätöntä enempää. Typerintä tietysti on se, jos ja kun tämän ahkeran harjoittelunkaan jälkeen keho ei sitten loppumetreillä taas tiedä, miten se synnytys käynnistetään.

Kotiin päästyä, malttamaton kun olen, tein heti sähköisesti äitiyspakkaushakemuksen. Hyvä niin, sillä sainpa ainakin pian tietooni sen otsikon kömmähdys-osuuden. Hakemuksen täyttämisestä kului alle tunti (nopeaa toimintaa!), kun sain sekä sähköpostin että tekstiviestin, joissa kerrottiin asiointipalvelussa odottavasta viestistä: raskaustodistus ei kelvannut. Lappusesta sattui puuttumaan laskettu aika. Eeeei, mikä hirveä takaisku! Jep, asiat taitavat olla aika hyvin kun tämä on kamala ongelma, haha. No juu, ei tämä mikään maailmanloppu ole, mutta hoitaisihan kaiken paperinpyörittelyn tietysti mahdollisimman mutkitta. Toivottavasti uuden todistuksen saa suht yksinkertaisesti.

Kaikki hyvin siis, ei kun odotellaan taas!