Ja siitähän se kysymystulva sitten lähti, ihan kuten olin kuvitellutkin. Heti alkoi mietityttää, missä vauva nukkuu, kun ei ole sänkyäkään. Seuraavaksi pohdittiin takapenkin järjestystä ja ruokapöytäjärjestelyjä. Läpi piti käydä myös se, keitä kaikkia vauvalle pitäisi esitellä, mitä paikkoja näyttää ja mitä taitoja opettaa. Onhan meillä sopivia leluja? Missä leikkimatto? Noitahan riitti! Eikä auta toppuuttelu, että odoteltavaa on vielä pitkä tovi, sillä viisivuotias haluaa vastauksen kaikkeen heti.
Illalla poika rakensi duploista robotin, joka oli kuulemma niin hieno, ettei siihen saisi koskea, jotta se pysyisi ehjänä vauvan nähtäväksi. Oli sentään lopulta samaa mieltä, kun totesin marraskuuhun olevan niin hirveän pitkä aika, että olisi ehkä parempi ottaa kuva, josta pieni sitten voi synnyttyään katsoa miten hienoja olivat isoveljen rakentamat robotit jo silloin kun häntä vasta odotettiin.
Seuraavana aamuna hän juoksi ensimmäisenä luokseni ja intoili: "Näytä, miten iso maha sulla tänään on!". Vaan eipä ollut maha kummemmaksi yön aikana muuttunut. Hyvin, hyvin pitkä odotus tiedossa itse kullekin. Kelpasi sille vähemmän valtavallekin mahalle silti laulaa siskon kanssa, siitä huolimatta, että mainitsin vauvan kuulon kehittyvän vasta myöhemmin.
Niin tosiaan, olihan uutisen kuulemassa myös tuleva isosisko. Tytön reaktiosta on vain vaikeampi kertoa mitään, sillä on hyvin vaikea tietää, kuinka paljon alle kaksivuotias pieni asiasta ymmärtää. Varhain puhumaan oppinut tyttö kyllä puhuu paljon, niitä vauva-asioitakin, mutta lähinnä muilta lainattuja juttuja. Isoveljen innostus on tarttuvaa lajia ja jutut toistuvat papukaijamaiseen tapaan. Todellisuudessa koko pikkusisko/veliasia on varmasti mahdoton noin pienen tässä vaiheessa oikein hahmottaa. Jää siis nähtäväksi, millaisia tunnelmia tässä raskauden edetessä asian suhteen tytön kanssa läpi käydään.
Uskon, että oli oikein hyvä ratkaisu odottaa kertomisen kanssa aivan neuvolakäynnin tienoille. Loputtoman tiedonjanonsa kanssa hötkyilevän kyselyikäisen kanssa olisi varmasti ehtinyt menettää hermonsa monesti, jos alan ammattilaisen uskottavammat vastaukset eivät olisi olleet pian pojan saatavilla. Tällä kertaa käynti oli siis ehdottomasti eniten pojan juttu, vaikka yritettiin siinä höpötyksen lomassa hoitaa pakolliset parisuhde- ynnä muut keskustelut. Seinäjulisteesta näytettiin pojalle minkä kokoinen vauva mahassa suunnilleen nyt on, hän sai kunniatehtävän painaa verenpainemittarin käyntiin ja kuului käyntiin tietysti lopulta se tärkein, joka olisi pojan mielestä kuulunut hoitaa heti ensimmäisenä: sydänäänten kuuntelu. Muun muassa vauvalääkärin uraa suunnitteleva poika suhtautui asiaan sen vaatimalla vakavuudella ja halusi tietää, kuulostivatko äänet varmasti hyvältä, ettei sydämessä ole mitään vikaa. Häntä kiinnosti myös, missä ja miten vauvaa hoidetaan jos hän tarvitsee leikkauksia tai muuta hoitoa ja millä tavoin nukutus ja lääkitys hoidetaan. Tässä kohtaa vastailu alkoi käydä hiukan haastavammaksi, ihan ei siis neuvolastakaan löydy sellaista vauva-alan spesialistia jolta löytyisi kaikki tieto, jota huolehtiva isoveli vaatisi!
Mainittakoon tähän, että sen lisäksi, että se syke löytyi oikeasta paikasta, olivat asiat muutenkin oikein hyvin. Mistään arvoista ei löytynyt mitään vikaa ja niskaturvotuksen ja verikokeen yhteistulos oli myös ok, kohonnutta riskiä yleisimpiin kromosomipoikkeavuuksiin ei siis todettu. Rauhallisin mielin voimme siis jatkaa odotusta. Hurjaa, että seuraavaksi ohjelmassa onkin enää lääkärineuvola, jonka jälkeen on jo aika suunnata rakenneultraan(!!) ja melkein yhtä pian taas neuvolaan Kela-todistuksia hakemaan. Tänään raskausviikkoja onkin jo pyöreät 15+0!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti