Kartalle hankinnoista

Jep, täällä ollaan ehkä hiukan keskimääräistä odottajaa jäljessä, kun muiden asetellessa jo aikaa sitten huolella pedattujen petien ja vauvanpesien peitonkulmia suoraan, havahdun itse vasta miettimään, että mitähän kaikkea meillä tälle pikkutyypille mahtaakaan olla. No juu, pitihän minunkin tämä jo vähän aiemmin saada aikaiseksi, mutta vasta muuton lähestyessä totesin, että nyt on oikeasti jo pieni pakko tehdä pientä inventaariota ja yrittää päästä kartalle siitä, mitä meillä on ja missä ja mitä ehkä vielä tarvitaan. On kuitenkin otettava huomioon se, että vaikka kovasti uskonkin tämänkin asukkaan viihtyvän mahassa tasan häätöönsä asti, on kuitenkin täysin mahdollista, että "aikataulu" syystä tai toisesta muuttuu ja aikaa valmistautumiseen ei välttämättä olekaan uudessa kodissa ihan niin paljon kuin olen laskeskellut (tai ollenkaan, mikä olisi tilanne, jota en todellakaan toivo!).

Koska listat toimivat aina, päätin itsekin tehdä sellaisen. Olen tosin itse niin totaalisen epäjärjestelmällinen ihminen, että tarvitsin aika monta esimerkkilistaa päästäkseni alkuun. Noista listoista sai karsia melkoisen paljon omissa silmissäni ainakin alkajaisiksi turhaa, joten sain kuin sainkin siis aikaiseksi sellaisen oman näköisen listan (josta yliviivaan ne, joista ei enää tarvitse huolta kantaa):

vaunut ?
matkarattaat
turvakaukalo
lämpöpussi kaukaloon
sitteri
pinnasänky
pinnasängyn patja
reunapehmuste
peitto
lakanoita
pari tuttipulloa
tutteja
amme
harsoja
itkuhälytin
hoitoalusta
vaippoja
rintapumppu
imetysliivit
liivinsuojat
suolatipat
Bepanthen
D-vitamiini
vaatteita, tietysti, tärkeimpänä toppahaalari

Aika hyvältähän tuo siis loppujen lopuksi näyttää! Jos ei oteta lukuun tuota ihan ensimmäisen kohdan isoa kysymysmerkkiä: vaunuja. Pähkäilen siis vieläkin sen asian kanssa, millaiset menopelit meille olisi tarpeen. Tässä kun on tosiaan näitä muuttujia, isoimpana asuinpaikka. Kun vielä elin siinä uskossa, että vauva syntyisi näihin maisemiin missä tätä tekstiä kirjoittelen, olin ehdottomasti sillä kannalla, että tulisimme tarvitsemaan tuplarattaat. Esikoisen kerhomatka, joka on kaksi kilometriä suuntaansa, olisi ollut aikamoinen haaste, tai siis mahdottomuus vauvan ja uhmailevan kaksivuotiaan kanssa, vaikka itse kerholainen sen toki reippaasti kulkeekin. Mutta nyt tilanteen muututtua en oikein tiedä. Mikäli pojalle uudelta asuinpaikalta jonkinlainen kerhopaikka löytyy, tulee matkaa sinne alle puolet entisestä. Ja sehän ei ole matka eikä mikään! Kaikki muukin arjessa olennainen löytyy kivenheiton päästä. Enää en siis ole yhtään niin varma, että tuplarattaille olisi käyttöä. Ehkä jonkinlainen seisomalauta siis riittäisi, vaikka vaikuttaakin jotenkin hankalalta (poistaisiko sellainen työntöaisaan kiinnitettävän hoitolaukun käyttömahdollisuuden?). En tajua näistä mitään! Toki, jos oikein haluaisi reippailla vaunulenkkeillen, olisi isosiskokin parempi saada kärryjen kyytiin - enpä vain kovin montaa vapaaehtoista reipasta vaunulenkkiä ole tähänkään mennessä tehnyt... Joka tapauksessa, optimistisesti uskon kuitenkin, että tätä on vielä aikaa miettiä, eikä olisi mikään maailmanloppu vaikka ratkaisu tehtäisiin vasta vauvan synnyttyä nähdessämme millaista elämä sitten käytännössä on. Pääasia, että isompien lasten vanhat yhdistelmävaunut meillä kuitenkin on.

Kuten jo tulevan isosiskon odotuksen aikaan kerroin, me autoilemme aika paljon, joten turvakaukalo ja sen kanssa yhteensopivat matkarattaat ovat meille tosi tärkeät. Onneksi ne ovatkin tallessa tytön jäljiltä. Talvivauvalla kaukalon lämpöpussi on melkein pakollisuus sekin. Tytön vanhan ehdimme jo myymään, joten se piti hankkia uudestaan, samanlainen vieläpä, haha, miten fiksua. Tytön vanha sitterikin ehti jo olla tarjolla myytäväksi (meillä todella on aina ollut niin kamalan vähän säilytystilaa, että mitään vähänkään turhaa ei säästellä), mutta säilyi sitten kuitenkin vielä. Hyvä niin, sillä vähintään syöttöhommissa sille varmasti tulee olemaan käyttöä.

Sänkykin vauvalle vapautui isosiskon käytöstä tytön 2-vuotissyntymäpäivien aikaan. Pitkään asian kanssa jahkailtiin ja pelättiin sängynvaihdosta ehkä alkavia iltaralleja, mutta kaikki on onneksi sujunut tosi hienosti. Halusimme hoitaa vaihdon riittävän ajoissa, että tyttö tietysti ensinnäkin olisi jo ehtinyt tottua hyvin isompien sänkyynsä ja toiseksi siksi, ettei pienelle vain tulisi sellaista oloa, että vauva tulee ja vie sängynkin häneltä. Pinnasänky onkin siksi ollut purettuna poissa näkyvistä, eikä sitä esimerkiksi vain siirretty suoraan meidän vanhempien makuuhuoneeseen odottelemaan. Onkin aika luonteva ajatus kasata vauvan sänky vasta sitten uuteen kotiin. Lakanat ja muut siihen meillä tietysti on vielä tallella ja pestyinä, ainoastaan patja pitää vielä hakea kaupasta, sen kun olemme aina hankkineet uutena joka tyypille, jotta pienten pedit ovat varmasti puhtaita ja homeettomia. Vauva nukkuu hyvin mahdollisesti alkuun kuitenkin äitiyspakkauslaatikossa, joten patjallakaan ei ole mikään kiire, vaan sen ehtii hyvin kipaista kunhan muutosta on selvitty.

Enää kolmannen lapsen kohdalla uutena ei onneksi tarvitse hankkia/saada ihan mielettömiä kasoja tavaraa.

Vaikka jälleen kerran toivonkin kovasti imetyksen onnistuvan, on se aiemmin ollut sellainen haaste, että ihan ilman hätävaroja en uskalla hommaan lähteä. Kahden pullon pakkaus hyväksi havaittuja MAM:in Anti-Colic-pulloja siis ostettiin, toivottavasti saavat tällä kertaa pölyttyä kaapissa. Vähälle käytölle toivon jäävän myös aika paljon kalliimman ruokintajuttuihin liittyvän hankinnan: sähköisen rintapumpun. Tuo vain oli ostos, jonka totesin jo kauan sitten olevan ehdottoman pakollinen, jos meille joskus kolmas lapsi tulisi. Isompien lastemme kanssahan ei imetys aikanaan onnistunut, mutta koska maitoa kuitenkin tuli, päädyin sitten pumppaamaan heille ravintonsa - käsipumpulla. Karkeasti laskettuna uskollisella Aventilla on nitkuteltu maitoa pulloon yli 500 litraa, eikä tuo tosiaan ollut käsille mikään ihan pikkuhomma. Pitkään sormet taipuivat huonosti ja ranteet tuntuivat "lompsahtavan paikoiltaan" (siltä se tuntui) kivuliaasti heti vähänkin jotain hiukan painavampaa nostaessani. Koska käpälät kuitenkin nyt tuntuvat kutakuinkin palautuneen ja olevan vielä ihan käyttökelpoiset, en halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että joutuisin enää palaamaan entiseen. Jos siis syystä tai toisesta joudun vähänkin pumppailemaan, teen sen mieluummin käsiä mahdollisimman vähän rasittaen. Toivottavasti tuo ihan loistavaksi kokemani Philipsin Avent-pumpun sähköversio on hyvä sekin. Imetysliivejä taisin jonkun hormonihuuruhetken iskiessä viskellä ankaralla kädellä menemään, joten sellaisia täytynee vielä hankkia.

Myös itkuhälyttimen halusin tällä kertaa. Esikoisen kanssa meillä ei sellaista ollut, eikä se tuntunut tarpeelliselta ollenkaan. Toisen kanssa kokeilimme jossain vaiheessa, mutta käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Nyt, tosiaan kodin vaihtuessa ja lapsimäärän kasvaessa ovat tarpeet tässäkin kohtaa hiukan erilaiset. Ostimme siis Nabbyn, joka on ollut yllättävänkin ahkerassa käytössä jo nyt. Tästä itkuhälytinasiasta taidan kuitenkin kirjoitella oman postauksensa, joten palaillaan siihen myöhemmin.

Kaikenlaisia pienempiä vauva-arjen perusjuttuja listalta tietysti löytyy myös. Osa niistä on ahkerasti käytössä tälläkin hetkellä, kuten vaikka amme (tarvitaanhan joku paikka lelujen uittamiselle saunapäivänä) ja Bepanthen (huulirasvojen parhaimmistoa), mutta kyllä vauvallekin niistä riittää. Kaikenmaailman talkit, voiteet ja pesuaineet meillä on tähän mennessä jätetty käyttämättä, joten en niitä listallekaan lisännyt. Jos jotain jostain syystä tarvitaan, hankitaan sitten. D-vitamiini on hyvä olla muistilistalla, vaikkei se mitenkään välittömästi tarvittava juttu olekaan. Vaippapaketin saa onneksi helposti lähempänäkin. Tutit ehkä olisi jo aika hankkia, jotta ne sitten ovat puhtaina ja valmiina, meillä kun on niitä aiemminkin päädytty käyttämään.

Viimeiseksi heitin listalle vielä vaatteet. Niiden kanssa en kyllä koskaan ole ollut yhtä järjestelmällinen kuin moni muu. Ei siis tule listailtua kokojärjestyksessä kappalemääriä ja määriteltyä jotain lukuja montako mitäkin tarvitaan. Sen sijaan on tullut hankittua aika fiilisten ja alerekkilöytöjen perusteella ja homma on toiminut ihan hyvin. Tällä kertaa isona etuna on tietysti se, että tulokkaan ollessa oletettavasti tyttö, löytyy vaatetta vinot pinot isosiskon jäljiltä. Vain ihan pienimpiä ei juuri ole jäänyt säästöön, joten olen saanut keskittyä lähinnä pikkuvaatteiden ihmettelyyn. Osa on vielä jossain pakettina matkalla tänne päin, kuten toppahaalari, jonka päätin ihan vasta nyt hankkia pienemmässä koossa (onhan pikkuinen varmasti helpommin käsiteltävä paketti suht sopivan kokoisessa haalarissa, kuin pyöriessään aivan ylisuuren puvun sisällä). Muutamat jutut voisin kuitenkin esitellä:

Kyllä, sorruin taas korvalliseen pipoon. ♥ Oikeastaan tämä olisi kyllä ollut melkein mieluisampi ilman korvia, mutta mahdottoman söpöhän se noinkin on. Ihan pienessä koossa meillä ei noita paksumpia hattuja oikeastaan ollutkaan, isommat kun ovat syntyneet melko lämpiminä vuodenaikoina. Tumput kuuluvat äitiyspakkauksen lempparijuttuihin. Ja muistuttavat siitä, että olen kadottanut koko muun varastomme vauvan tumppuja, apua!

Näitä fiilistelen talven synkkyyden keskellä varmasti paljon, koska värit. ♥ Ilahduttavaa, että niitä löytyi äitiyspakkauksestakin.

Perusbodeja meiltä löytyy vähän joka koossa sen verran paljon, etten ole ihan hirveästi niitä ajatellut hankkia. Mutta helppoa kietaistavaa vaatetta ei vain voi olla liikaa! Tässäkin kohtaa äitiyspakkaus oli erityisen onnistunut, sillä kietaisubodeja taisi tosiaan löytyä peräti neljä kappaletta. Näitäkin on tulossa vielä muutamat ihan pienet lisää.

Miestäkin on muistettu. Jos mies nimittäin päättäisi, ei vauvoja puettaisi koskaan mihinkään muuhun, kuin pyjamaan. Kaikki muut vaatteet ovat kuulemma naisten hömpötyksiä, tätä komppasi omakin isäni viimeksi. Olihan näitä maailman mahtavimpia vauvanvaatteita sitten hankittava uusiakin. Aion silti edelleen pysäyttää miehen aina huomatessani, että kotoa yritetään poistua pyjama-asuisen vauvan kanssa.

Kuten sanottu, tuntuu siltä, ettei tässä ihan täysin varustautumatta odotella. Nyt vain odotan malttamattomana, että pääsemme parin viikon päästä uuteen kotiin ja voin alkaa toden teolla valmistelemaan!