Viimeinen kolmannes(ko jo?!)

Tajusin ihan vasta nyt, että tosiaan, niin taitaa olla, että tämä raskaus on jo edennyt viimeisen kolmanneksen puolelle. Loppusuora häämöttää siis jo ihan lähellä. Oma pää tosin ei ole vielä yhtään siellä! Tuntuu, että aikaa on vielä vaikka kuinka. Toisaalta, ehkä nyt ei (vielä?) olekaan sitä sellaista kuumeista tarvetta tehdä valmisteluja, kun vauva-arjesta kuitenkin on jo kokemusta. Tuntuu, että hätätilanteessa pärjäisimme aika pitkälle jo sillä mitä kotona nyt on. Toki olisimme ihan helisemässä, mutta niinhän sitä vastasyntyneen kanssa aina on. Ei sillä, olen ihan tyytyväinen, että sitä aikaa tosiaan kuitenkin vielä pitäisi olla.

Kroppa kyllä tietää jo, että loppuraskautta tässä elellään. Kun kumarrun (mikä tietysti tuntuu muutenkin epämiellyttävältä), vatsan sisältö tahtoo usein nousta ylös, vaikka kyse olisi vain lasillisesta vettä. Närästys yleensäkin on toki myös entistä ärhäkämpää. Maha tuntuu pinkeältä ja painavalta ja alkaa olla jo vähän tiellä, osuu helposti asioihin ja ihmisiin ympärillä, ottaa kolhujakin helpommin kun aina ei muista varoa. Äkkiliikkeet ja kiireinen kävely saavat mitkä lie liitokset heti muistuttamaan itsestään kovina vihlaisuina alavatsalla. Nenä on jatkuvasti tukossa ja aiemmista raskauksista jo unohtuneet usein oudon punaiset huulet kiinnittävät taas huomion peilikuvassa (ja saavat valitsemaan mieluummin värillisen huulirasvan). Supistukset alkavat tuntua ihan tutulta loppuraskauden meiningiltä, eivätkä enää hirveämmin jaksa hermostuttaa. Tässä tämänhetkisessä arjessa huomaa kyllä usein syy-yhteyden supistusten ja esimerkiksi remonttikatastrofien, vauhdikkaan esikoisen hölmöilyjen tai uhmailevan kaksivuotiaan välillä.

Nyt viikkoja 29+0 eläessä alkaa maha tosiaan olla jo jonkunmoinen pallo! Asukas siellä tuntuu löytäneen lempipaikkansa, sillä liikkeet tuntuvat aika tasaisesti tutuiksi käyvillä alueilla. Potkut, usein ihan kivuliaissa määrin tymäkät sellaiset, tuntuvat enimmäkseen selvästi oikeaan kylkeeni. Toivottavasti se tarkoittaa sitä että että vauva on jo valinnut paikan ihan oikein päin, eikä jotenkin hassusti poikittain.

Vaikka olo tosiaan on vielä kovin rento kaiken suhteen, tai ehkä juuri siksi, taitaa olla aika oikeasti alkaa pikkuhiljaa miettiä asioita siltä kannalta, että meille tosiaan on tulossa vauva, ei ihan mahdottoman pitkän ajan päästä. Innostuinkin jo hiukan lukemistani muiden tekemistä listauksista kaikesta tarvittavasta ja taidan ottaa sellaisen nyt työn alle myös omana versiona. Toivottavasti saan sen jälkeen todeta, ettei musta vain tunnu siltä, vaan asiat oikeasti ovat ihan hyvällä mallilla.