28. viikon väsymys

Nyt se tuttuakin tutumpi väsymys sitten taas iski! Sama vaiva on iskenyt aiemmissakin raskauksissa suunnilleen samoihin aikoihin ja jos vanha kaava pitää, olo ei välttämättä ihan pian piristy. Toivottavasti niitä energiapiikkejäkin mahtuu matkalle, on tämä nimittäin aika tylsää. Illat, jotka ovat tavallisesti olleet ominta aikaani, ovat viime aikoina kuluneet lähinnä sohvalla hiljaa kököttäen tai vaihtoehtoisesti väsymystä kiukutellen, kunnes olen luovuttanut ja painunut suosiolla unten maille. Ikävää, varsinkin kun tosiaan niin kovin haluaisin paitsi olla ihan siedettävä puoliso niinä kahdenkeskeisinä iltahetkinä, myös tehdä näitä omia juttuja joskus. Vielä entisestään taitaa väsyttää jo pelkkä ajatus siitä, ettei ylimääräisiä lepohetkiä ole ihan liiaksi tiedossa hetkeen, kun miehen viimeisetkin kesälomat on nyt vietetty.

Viikon kuvapäivityskin oli työn ja tuskan takana saada, väsymys nimittäin vain näkyy kasvoilla, vaikka kuvittelisi itselleen ihan virkeän ilmeen. No, tältä sitä kuitenkin näytettiin eilen, viikoilla 27+2. Uudesta mekosta sentään tykkään, se löytyi eBaysta ihan äitiysmekon nimellä, joten kaipa se sellainen sitten on. Hiukan oli jo syksy mielessä tuota tilatessa, mikä taisi vaikuttaa värivalintaankin, joka on itselleni vähän uusi. Eiköhän tälle käyttöä tule, varsinkin sitten syksymmällä, pukeutuminen tuolloin kun jo vähän mietityttää kesämekkojen jälkeen. Paksuja sukkiksia on ainakin löytynyt alennusmyynneistä vaikka kuinka monet, niillä toivottavasti pääsee jo aika pitkälle. Ulkoilu on sitten oma lukunsa...

Myös neuvolakuulumisia saatiin tällä viikolla. Tämä väsymys teki tietysti siitä hemoglobiiniarvosta erityisen kiinnostavan, mutta sepä olikin vastoin odotuksiani 111, eli muutosta ei ollut juuri tapahtunut, kun edellinen arvo oli 110 (oma normaali lukema siis on ollut n. 118). Hieno homma, mitään tujua rautakuuria kun en ole aloittanut, enkä haluaisi aloittaa. Jonkinlainen selittävä tekijä vetämättömälle ololle ja ajoittaiselle huimaukselle kuitenkin ehkä löytyi, verenpaine nimittäin oli 99/66, joka kyllä eroaa jonkun verran tavallisesta. Eipä siinä, juoda kuulemma voisi yrittää enemmän, mikä on kyllä ihan totta. Kitsastelen juomisten kanssa kuitenkin toisinaan ihan tarkoituksella, se yöllinen vessassa ravaaminen kun vain on niin totaalisen tuskastuttavaa. Kaipa sitä pitäisi kuitenkin suosiolla päivässä muutama lasillinen enemmän kallistaa. Vauvan syke löytyi hyvin, lukemissa 140 ja potkujakin tuntui ja kuului, kun unia häirittiin. Pikkuinen on viime aikoina viihtynyt ihan yksinomaan pää alaspäin, toivottavasti pysyy noin päin jatkossakin. Sf-mitaksi saatiin 24 cm, mikä sijoittui sinne ihan keskikäyrän tuntumaan. Painoa lähtöpainoon on tullut suunnilleen 6 kiloa lisää, mikä sekin kai on ihan asiallinen määrä. Täytyy sanoa, etten oikeasti enää muista, millaista tahtia aiemmin on kertynyt, vaikka kuinka luulin ettei raskausaikoja unohda! Supistuksista hiukan juteltiin, niitä kun tosiaan edelleen on, muutamat yksittäiset kipeätkin välillä. Ei kuitenkaan liene syytä huoleen, kun tilanne ei ole mitenkään olennaisesti muuttunut. Kaikki hyvin siis!

Vauva on vahvistunut ihan hurjasti taas lähiaikoina, nyt mahan läpi näkee jo melkoisia potkuja ja venytyksiä. Viimeksi eilen pysähdyimme lasten kanssa niitä ihmettelemään ja nyt esikoinen tosiaan on saanut niitä kaipaamiaan tervehdyksiä pienemmältä siskoltaan, voi sitä riemua. ♥ Nyt alkaa siis tosiaan tuntua aika todelta kaikille tämä. Ja hyvä niin!