Nämä kolmisen kuukautta tämän tuoreimman pikkuisen vanhempina ovat sujuneet mukavasti. Toki, välillä hyvin kiireisissä merkeissä, kaikenlaisten stressitekijöiden kanssa kamppaillen, mutta ne ovat sinänsä vauvaan liittymättömiä juttuja. Vauva on oikeastaan toiminut pikemminkin tasapainottavana tekijänä, antaen syyn rauhoittua ja karsia ylimääräisyyksiä.
Vaikka vauhti selvästi pienintäkin jo kiinnostaa, on hän ainakin näin alkuun ollut selvästi isompia sisaruksiaan tasaisempi luonne. Taitaa siis olla ihan hänen oman kärsivällisyytensä ansiota, että huolimatta kaikista tutuista ongelmista, jotka isompien kanssa kaatoivat homman heti alkuunsa, hänen kohdallaan imetys onnistui ja jatkuu edelleen! Olin jo jotenkin niin hyväksynyt, että meidän temperamenttisten lastemme kanssa ei oma taistelutahtoni riitä, että ravintonsa pääosin hyvin tyytyväisenä perinteisin meneltelmin hotkiva jälkeläinen on ollut todellinen yllätys. Mutta eihän siinä, hieno homma!
Muitakin taitoja hänellä tietysti jo on. Ensimmäisten joukossa tuli tietysti valloittava hymy. ♥ Tarkkaa ajankohtaa ensimmäiselle hymylle on vaikea sanoa, sillä kuten sisaruksensakin, on myös tämä tyyppi ollut alusta asti kova hymyilemään, vaikka alkuun ne ovatkin jonkinlaisia refleksihymyjä. Nauraakin hän jo osaa, vaikka ihan helpolla ei siihen innostukaan. Oikeastaan ainoa varma naurattaja on isoveli, jonka ilmestyminen huoneeseen saa tämänkin tytön ilmeen aina heti valaistumaan. Viime päivinä on opittu myös kimeä kiljuminen, jolla juuri varsinkin isoveljeä yritetään innostaa leikkiin.
Kädet ovat löytyneet ja jatkuvasti suussa. Onneksi hän myös hallitsee niitä nykyään niin hyvin, että tavaratkin pysyvät hyppysissä, eikä enää tarvitse mussuttaa pelkkiä nyrkkejä vesikelloille.
Ja niin vain, vaikka kuinka mielellään vielä olisi pitänyt sen pienen käärön käsivarsillaan, on hän jo kovaa vauhtia matkalla liikenteeseen. Kääntyminen onnistuu jo sekä selältä mahalleen että mahalta selälleen ja näyttäisihän tuo kovasti siltä, että sitä yritetään pungertaa kontilleen, eteenpäin, tai johonkin, ihan mihin vain, kunhan ei tarvitse paikoillaan möllöttää. Tuo kova hinku liikenteeseen taitaakin aiheuttaa pientä levottomuutta tällä hetkellä. Vauva ei ilahdu, jos haluaisimme pysähtyä hetkeksi, vaan on tyytyväisin silloin, kun ympärillä touhutaan koko ajan jotain, tietysti hänet huomioiden ja samalla jutellen. Välillä on tietysti päästävä myös mukaan juttuihin vanhemman kainalossa roikkuen, on siis taas saanut palautella mieleen, miten asioita tehdään yhdellä kädellä, ihan joka kerta kun ei viitsi ottaa käyttöön kantoreppua, sen kyydissä kun nukutaan turhankin helposti ja pitkään, jos unta tahtoisi riittävän myös yöksi.
Yleensähän sitä onneksi riittää. En oikeastaan edes ihan muista, milloin päiviin löytyi rytmi, mutta siitä asti meillä on nukuttu ihan hyvin. Ensimmäinen, pisin uni"pätkä" on pisimmillään ollut jo lähes 9 tuntia. Tavallisimmin sillä on pituutta n. 6-7 tuntia, jonka jälkeen hän nukkuu yleensä vielä yhden tai kaksi parin-kolmen tunnin pätkää. Kahdella tai kolmella syötöllä yöstä siis yleensä selvitään, vaikkei noita ehkä yösyömisiksi virallisesti kutsuttaisikaan, kun harvemmin ennen aamukuutta tapahtuvat. Kyllä sitä useimmiten siis itsekin ehtii nukkua, jos vain malttaa ja kykenee.
Nukkumalla ja syömällä hyvin sitä tietysti myös kasvaa ihan hyvin. 3 kk iässä tyttären mitoiksi saatiin 63,7 cm ja 6220 g. Pitkä ja hoikanpuoleinen tyttö siis, kolmikostamme pisin tässä iässä. Kaiken kaikkiaan ihan ihana tyyppi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti