Jännäksi käy

Taas hypättiin uusille lukemille, viikkoja on takana tasan 37 ja pikkuisemme on siis nyt täysiaikainen!

Siltähän tuo olemus alkaa pikkuhiljaa kieltämättä näyttääkin, kuvassa viikkoja siis tosiaan 37+0. Kahta päivää aiemmin neuvolassa saatiin sf-mitaksi 34 cm, jota isompaa lukemaa ei olekaan koskaan omalla kohdallani mitattu. Tässähän siis saatetaan vielä tehdä henkilökohtainen ennätys, jos mahaa tosiaan vielä muutaman viikon ajan kasvatellaan. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että tyyppi on ihan mahdoton mötkäle.

Vaikka tosiaan, jos hän vielä mahassa kovinkin pitkään viihtyy kasvamassa - maanantaisen neuvolalääkärin jälkeen asia nimittäin alkoi hiukan jännittää! Odotin lääkärin tutkimuksesta selviävän tieto siitä, että kohdunsuu on tuttuun tapaan vielä napakasti kiinni, näinhän on todettu joka ikinen kerta kun noita tutkimuksia tässä ja aiemmissa odotuksissa on tehty, vasta käynnistävät lääkkeet ovat niitä muutoksia saaneet aikaan. Vaan toisin oli tällä kertaa! Pientä kypsymistä oli siis havaittavissa. Sehän ei tietenkään välttämättä tarkoita yhtään mitään. Mulle tämä on silti aivan ennenkuulumaton tilanne ja hiukanhan tuo hermostuttaa - odotinhan käyntiä kovasti nimenomaan voidakseni huokaista tyytyväisenä synnytyksen olevan vielä kaukana tulevaisuudessa ja uskaltavani siis paiskia muuttohommia ihan rauhassa. Mutta ei sitten, eletään jännityksessä.

Muuttomme tosiaan tapahtuu ensi viikolla, joten vähintään pari viikkoa soisimme pienen vielä pysyvän mahassa. Siihen asti jokainen supistus ja kummallinen vihlonta jännittää ihan varmasti! Olisi toki edelleen ihan loistavaa päästä kokemaan se synnytyksen luonnollinen käynnistyminen. Jos siis saisin tässä jotain toiveita esittää, toivoisin kovasti, että kun olemme vihdoin uuden kodin katon alla koko porukka ja kaikki on jotakuinkin valmista, tekee rentoutuminen taikansa ja pieni ymmärtää hetkensä koittaneen! Vaikka totta kai, suurin toive tietysti on, että saamme tyypin turvallisesti ehjänä syliin. ♥

Kartalle hankinnoista

Jep, täällä ollaan ehkä hiukan keskimääräistä odottajaa jäljessä, kun muiden asetellessa jo aikaa sitten huolella pedattujen petien ja vauvanpesien peitonkulmia suoraan, havahdun itse vasta miettimään, että mitähän kaikkea meillä tälle pikkutyypille mahtaakaan olla. No juu, pitihän minunkin tämä jo vähän aiemmin saada aikaiseksi, mutta vasta muuton lähestyessä totesin, että nyt on oikeasti jo pieni pakko tehdä pientä inventaariota ja yrittää päästä kartalle siitä, mitä meillä on ja missä ja mitä ehkä vielä tarvitaan. On kuitenkin otettava huomioon se, että vaikka kovasti uskonkin tämänkin asukkaan viihtyvän mahassa tasan häätöönsä asti, on kuitenkin täysin mahdollista, että "aikataulu" syystä tai toisesta muuttuu ja aikaa valmistautumiseen ei välttämättä olekaan uudessa kodissa ihan niin paljon kuin olen laskeskellut (tai ollenkaan, mikä olisi tilanne, jota en todellakaan toivo!).

Koska listat toimivat aina, päätin itsekin tehdä sellaisen. Olen tosin itse niin totaalisen epäjärjestelmällinen ihminen, että tarvitsin aika monta esimerkkilistaa päästäkseni alkuun. Noista listoista sai karsia melkoisen paljon omissa silmissäni ainakin alkajaisiksi turhaa, joten sain kuin sainkin siis aikaiseksi sellaisen oman näköisen listan (josta yliviivaan ne, joista ei enää tarvitse huolta kantaa):

vaunut ?
matkarattaat
turvakaukalo
lämpöpussi kaukaloon
sitteri
pinnasänky
pinnasängyn patja
reunapehmuste
peitto
lakanoita
pari tuttipulloa
tutteja
amme
harsoja
itkuhälytin
hoitoalusta
vaippoja
rintapumppu
imetysliivit
liivinsuojat
suolatipat
Bepanthen
D-vitamiini
vaatteita, tietysti, tärkeimpänä toppahaalari

Aika hyvältähän tuo siis loppujen lopuksi näyttää! Jos ei oteta lukuun tuota ihan ensimmäisen kohdan isoa kysymysmerkkiä: vaunuja. Pähkäilen siis vieläkin sen asian kanssa, millaiset menopelit meille olisi tarpeen. Tässä kun on tosiaan näitä muuttujia, isoimpana asuinpaikka. Kun vielä elin siinä uskossa, että vauva syntyisi näihin maisemiin missä tätä tekstiä kirjoittelen, olin ehdottomasti sillä kannalla, että tulisimme tarvitsemaan tuplarattaat. Esikoisen kerhomatka, joka on kaksi kilometriä suuntaansa, olisi ollut aikamoinen haaste, tai siis mahdottomuus vauvan ja uhmailevan kaksivuotiaan kanssa, vaikka itse kerholainen sen toki reippaasti kulkeekin. Mutta nyt tilanteen muututtua en oikein tiedä. Mikäli pojalle uudelta asuinpaikalta jonkinlainen kerhopaikka löytyy, tulee matkaa sinne alle puolet entisestä. Ja sehän ei ole matka eikä mikään! Kaikki muukin arjessa olennainen löytyy kivenheiton päästä. Enää en siis ole yhtään niin varma, että tuplarattaille olisi käyttöä. Ehkä jonkinlainen seisomalauta siis riittäisi, vaikka vaikuttaakin jotenkin hankalalta (poistaisiko sellainen työntöaisaan kiinnitettävän hoitolaukun käyttömahdollisuuden?). En tajua näistä mitään! Toki, jos oikein haluaisi reippailla vaunulenkkeillen, olisi isosiskokin parempi saada kärryjen kyytiin - enpä vain kovin montaa vapaaehtoista reipasta vaunulenkkiä ole tähänkään mennessä tehnyt... Joka tapauksessa, optimistisesti uskon kuitenkin, että tätä on vielä aikaa miettiä, eikä olisi mikään maailmanloppu vaikka ratkaisu tehtäisiin vasta vauvan synnyttyä nähdessämme millaista elämä sitten käytännössä on. Pääasia, että isompien lasten vanhat yhdistelmävaunut meillä kuitenkin on.

Kuten jo tulevan isosiskon odotuksen aikaan kerroin, me autoilemme aika paljon, joten turvakaukalo ja sen kanssa yhteensopivat matkarattaat ovat meille tosi tärkeät. Onneksi ne ovatkin tallessa tytön jäljiltä. Talvivauvalla kaukalon lämpöpussi on melkein pakollisuus sekin. Tytön vanhan ehdimme jo myymään, joten se piti hankkia uudestaan, samanlainen vieläpä, haha, miten fiksua. Tytön vanha sitterikin ehti jo olla tarjolla myytäväksi (meillä todella on aina ollut niin kamalan vähän säilytystilaa, että mitään vähänkään turhaa ei säästellä), mutta säilyi sitten kuitenkin vielä. Hyvä niin, sillä vähintään syöttöhommissa sille varmasti tulee olemaan käyttöä.

Sänkykin vauvalle vapautui isosiskon käytöstä tytön 2-vuotissyntymäpäivien aikaan. Pitkään asian kanssa jahkailtiin ja pelättiin sängynvaihdosta ehkä alkavia iltaralleja, mutta kaikki on onneksi sujunut tosi hienosti. Halusimme hoitaa vaihdon riittävän ajoissa, että tyttö tietysti ensinnäkin olisi jo ehtinyt tottua hyvin isompien sänkyynsä ja toiseksi siksi, ettei pienelle vain tulisi sellaista oloa, että vauva tulee ja vie sängynkin häneltä. Pinnasänky onkin siksi ollut purettuna poissa näkyvistä, eikä sitä esimerkiksi vain siirretty suoraan meidän vanhempien makuuhuoneeseen odottelemaan. Onkin aika luonteva ajatus kasata vauvan sänky vasta sitten uuteen kotiin. Lakanat ja muut siihen meillä tietysti on vielä tallella ja pestyinä, ainoastaan patja pitää vielä hakea kaupasta, sen kun olemme aina hankkineet uutena joka tyypille, jotta pienten pedit ovat varmasti puhtaita ja homeettomia. Vauva nukkuu hyvin mahdollisesti alkuun kuitenkin äitiyspakkauslaatikossa, joten patjallakaan ei ole mikään kiire, vaan sen ehtii hyvin kipaista kunhan muutosta on selvitty.

Enää kolmannen lapsen kohdalla uutena ei onneksi tarvitse hankkia/saada ihan mielettömiä kasoja tavaraa.

Vaikka jälleen kerran toivonkin kovasti imetyksen onnistuvan, on se aiemmin ollut sellainen haaste, että ihan ilman hätävaroja en uskalla hommaan lähteä. Kahden pullon pakkaus hyväksi havaittuja MAM:in Anti-Colic-pulloja siis ostettiin, toivottavasti saavat tällä kertaa pölyttyä kaapissa. Vähälle käytölle toivon jäävän myös aika paljon kalliimman ruokintajuttuihin liittyvän hankinnan: sähköisen rintapumpun. Tuo vain oli ostos, jonka totesin jo kauan sitten olevan ehdottoman pakollinen, jos meille joskus kolmas lapsi tulisi. Isompien lastemme kanssahan ei imetys aikanaan onnistunut, mutta koska maitoa kuitenkin tuli, päädyin sitten pumppaamaan heille ravintonsa - käsipumpulla. Karkeasti laskettuna uskollisella Aventilla on nitkuteltu maitoa pulloon yli 500 litraa, eikä tuo tosiaan ollut käsille mikään ihan pikkuhomma. Pitkään sormet taipuivat huonosti ja ranteet tuntuivat "lompsahtavan paikoiltaan" (siltä se tuntui) kivuliaasti heti vähänkin jotain hiukan painavampaa nostaessani. Koska käpälät kuitenkin nyt tuntuvat kutakuinkin palautuneen ja olevan vielä ihan käyttökelpoiset, en halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että joutuisin enää palaamaan entiseen. Jos siis syystä tai toisesta joudun vähänkin pumppailemaan, teen sen mieluummin käsiä mahdollisimman vähän rasittaen. Toivottavasti tuo ihan loistavaksi kokemani Philipsin Avent-pumpun sähköversio on hyvä sekin. Imetysliivejä taisin jonkun hormonihuuruhetken iskiessä viskellä ankaralla kädellä menemään, joten sellaisia täytynee vielä hankkia.

Myös itkuhälyttimen halusin tällä kertaa. Esikoisen kanssa meillä ei sellaista ollut, eikä se tuntunut tarpeelliselta ollenkaan. Toisen kanssa kokeilimme jossain vaiheessa, mutta käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi. Nyt, tosiaan kodin vaihtuessa ja lapsimäärän kasvaessa ovat tarpeet tässäkin kohtaa hiukan erilaiset. Ostimme siis Nabbyn, joka on ollut yllättävänkin ahkerassa käytössä jo nyt. Tästä itkuhälytinasiasta taidan kuitenkin kirjoitella oman postauksensa, joten palaillaan siihen myöhemmin.

Kaikenlaisia pienempiä vauva-arjen perusjuttuja listalta tietysti löytyy myös. Osa niistä on ahkerasti käytössä tälläkin hetkellä, kuten vaikka amme (tarvitaanhan joku paikka lelujen uittamiselle saunapäivänä) ja Bepanthen (huulirasvojen parhaimmistoa), mutta kyllä vauvallekin niistä riittää. Kaikenmaailman talkit, voiteet ja pesuaineet meillä on tähän mennessä jätetty käyttämättä, joten en niitä listallekaan lisännyt. Jos jotain jostain syystä tarvitaan, hankitaan sitten. D-vitamiini on hyvä olla muistilistalla, vaikkei se mitenkään välittömästi tarvittava juttu olekaan. Vaippapaketin saa onneksi helposti lähempänäkin. Tutit ehkä olisi jo aika hankkia, jotta ne sitten ovat puhtaina ja valmiina, meillä kun on niitä aiemminkin päädytty käyttämään.

Viimeiseksi heitin listalle vielä vaatteet. Niiden kanssa en kyllä koskaan ole ollut yhtä järjestelmällinen kuin moni muu. Ei siis tule listailtua kokojärjestyksessä kappalemääriä ja määriteltyä jotain lukuja montako mitäkin tarvitaan. Sen sijaan on tullut hankittua aika fiilisten ja alerekkilöytöjen perusteella ja homma on toiminut ihan hyvin. Tällä kertaa isona etuna on tietysti se, että tulokkaan ollessa oletettavasti tyttö, löytyy vaatetta vinot pinot isosiskon jäljiltä. Vain ihan pienimpiä ei juuri ole jäänyt säästöön, joten olen saanut keskittyä lähinnä pikkuvaatteiden ihmettelyyn. Osa on vielä jossain pakettina matkalla tänne päin, kuten toppahaalari, jonka päätin ihan vasta nyt hankkia pienemmässä koossa (onhan pikkuinen varmasti helpommin käsiteltävä paketti suht sopivan kokoisessa haalarissa, kuin pyöriessään aivan ylisuuren puvun sisällä). Muutamat jutut voisin kuitenkin esitellä:

Kyllä, sorruin taas korvalliseen pipoon. ♥ Oikeastaan tämä olisi kyllä ollut melkein mieluisampi ilman korvia, mutta mahdottoman söpöhän se noinkin on. Ihan pienessä koossa meillä ei noita paksumpia hattuja oikeastaan ollutkaan, isommat kun ovat syntyneet melko lämpiminä vuodenaikoina. Tumput kuuluvat äitiyspakkauksen lempparijuttuihin. Ja muistuttavat siitä, että olen kadottanut koko muun varastomme vauvan tumppuja, apua!

Näitä fiilistelen talven synkkyyden keskellä varmasti paljon, koska värit. ♥ Ilahduttavaa, että niitä löytyi äitiyspakkauksestakin.

Perusbodeja meiltä löytyy vähän joka koossa sen verran paljon, etten ole ihan hirveästi niitä ajatellut hankkia. Mutta helppoa kietaistavaa vaatetta ei vain voi olla liikaa! Tässäkin kohtaa äitiyspakkaus oli erityisen onnistunut, sillä kietaisubodeja taisi tosiaan löytyä peräti neljä kappaletta. Näitäkin on tulossa vielä muutamat ihan pienet lisää.

Miestäkin on muistettu. Jos mies nimittäin päättäisi, ei vauvoja puettaisi koskaan mihinkään muuhun, kuin pyjamaan. Kaikki muut vaatteet ovat kuulemma naisten hömpötyksiä, tätä komppasi omakin isäni viimeksi. Olihan näitä maailman mahtavimpia vauvanvaatteita sitten hankittava uusiakin. Aion silti edelleen pysäyttää miehen aina huomatessani, että kotoa yritetään poistua pyjama-asuisen vauvan kanssa.

Kuten sanottu, tuntuu siltä, ettei tässä ihan täysin varustautumatta odotella. Nyt vain odotan malttamattomana, että pääsemme parin viikon päästä uuteen kotiin ja voin alkaa toden teolla valmistelemaan!

36. viikon kuulumiset

Ääk, miten aika juoksee! Keskiviikkona tosiaan starttasi raskauden 36. viikko. Enää pieni hetki täysiaikaisuuteen, eikä siihen laskettuun aikaankaan enää kauaa ole: tasan kuukausi! Tällä hetkellä tosin jopa oikeastaan toivon, että vauva tosiaan pysyy kyydissä tuttuun tapaan pitkän kaavan mukaan, niin paljon on vielä tekemistä.

Onneksi olo on myös mahdollistanut tekemisen. Kaikenlaiset vaivat siis tuntuvat vain vähenevän loppua kohti. Hetken närästyskin loisti poissaolollaan! (Saattaa tosin olla, että juuri tuolloin sairastettu todella ärhäkkä flunssantapainen vain jätti sen varjoonsa) Supistukset tuntuvat vain harvenevan ja liitoskipuja tunteakseen saa tehdä melkoisia äkkiliikkeitä. Harpon tielleni osuvat portaat edelleen kaksi kerrallaan ja eräänä iltana roskia vietyäni huomasin pitkästä aikaa ottavani tuttuja juoksu-hypähtelyaskelia kohti kotiovea (kyllä, olen outo hyppelehtijä, tunnustan). En valita!

Painavahan tuo pallero toki silti alkaa olla (kuvattu keskiviikkona rv 35+0) ja toki se hiukan tielläkin joskus on. Multa tuskin tarvitsee kysyä mitä tänään on tullut syötyä tai kokattua, kun ruokalista löytyy aina jostain mahapallon sivulta, jonne itse en näe - näitä tahroja on oikein kiva bongailla peilistä siinä vaiheessa, kun on koko päivän niiden kanssa "edustanut". Kulkuväylien tilan arviointivirheet ja törmäily ovat kovin tuttuja nekin. Tulee tuntumaan taas niin oudolta, kun ei enää tarvitse koko ajan yrittää muistaa varoa!

Neuvolakuulumisiakin tältä viikolta on, tuttuun tapaan oikein hyviä. Ei häikkää verenpaineessa tai muussakaan, painoa tulee tasaisesti (yhteensä nyt tasan 10 kg, hui) ja sf-mittakin kasvaa tutulla käyrällään, ollen nyt tasan 30 cm. Vauva viihtyy edelleen raivotarjonnassa kuten toivoa sopii, tällä käynnillä nukkuen, joten syke oli aiempia kertoja rauhallisempi. Kun voinnissakaan ei ollut valittamista, ehdinkin keskittyä enemmän haikeilemaan sitä, että tuo käynti tosiaan oli mitä todennäköisimmin viimeinen ikinä tuon tutun terveydenhoitajan luona, muuttomme kun nimittäin tarkoittaa myös neuvolan vaihtoa. Reilun viiden vuoden aikana tuolla tuli kuitenkin seurailtua läpi kaikkien kolmen lapsemme odotukset lähes kokonaan, joten kyllä sitä aika monta tuntia on tullut kuulumisiaan siellä jaariteltua. Vaan ei enää, nyyh! Ehkä outoa jäädä kaipaamaan neuvolaa, mutta sovitaan että hormoneilla on osansa asiaan. Vielä pahempi oli lasten viimeinen neuvolakäynti, tyypit viihtyivät tutun tädin vastaanotolla niin hyvin. No, toivotaan että uusi neuvola on ihan yhtä hyvä!

Vielä viimeistäkin viimeisemmän kerran ehdin toki tuolla vanhassa paikassa reilun viikon päästä piipahtaa, tosin lääkärikäynnillä. Odotan mielenkiinnolla!

Olkoon syksy

Olen maininnut ennenkin, etten juuri ole ostellut äitiysvaatteita, siis sellaisia äitiys-sanan myötä roiman korotuksen hintaansa saaneita vaatekappaleita mahapusseineen ja -resoreineen. Niin on pärjätty mainiosti läpi kahden lapsen odotuksen, enkä mekkoihin mieltyneenä ole mahavaralla varustettuja housuja juuri kaipaillut. Raskausajalle tarkoitettu takkikin on tuntunut ihan liian suurelta investoinnilta käyttöaikaansa nähden. Mutta niin, kuten olen monta kertaa ennenkin tämän odotuksen aikana todennut, nyt ovat ajat erilaiset! Lasten kanssa ulkona säällä kuin säällä rämpiessä eivät mekot ihan loputtomiin riitä, edes niiden paksujen sukkisten kanssa.

Ensin siis taivuin ja hankin takin. (Pahoittelut kuvista, joissa ikuisuusflunssa todella näkyy.) Ihan oikean äitiystakin! Pitäisi siis riittää säätövaraa suojaamaan mahapallokin ihan loppuun asti. Takkihankinta oli kyllä kieltämättä hankala tehtävä, mutta löysinpä lopulta tämän yhden joka miellytti silmää. Tämä Mamaliciousin malli vei pisteet kotiin myös irroitettavalla lisäpaneelilla, jonka ansiosta takkia voi siis käyttää raskausajan jälkeenkin. Käyttöaika ei siis välttämättä jääkään ihan mahdottoman lyhyeksi. Jos vain tähän vain niin paljon totun ja tykästyn, tämä kun tosiaan ei ehkä ole ihan tutuinta tyyliäni. Tajusin jo heti, etten edes omista kenkiä jotka näyttäisivät luontevasti kuuluvan tämän takin käyttäjälle.

Ja tosiaan, omistan nyt myös muutamat päälle mahtuvat housut! (En kestä miten pöhköltä tuo pallo napoineen näyttää edestä päin.) Olin kyllä ihan täysin asennoitunut jatkamaan housutonta elämääni, mutta kun tajusin kanssani hämmästyttävän samankokoisia vaatteita käyttävän kaverini myyvän äitiysvaatteitaan pois, käytin tilaisuutta hyväkseni ja varasin itselleni pienen pinon housuja. Ja kyllä, ne olivat vielä hämmästyttävämmin juuri sopivan kokoisia! Yksi syy sille, etten ole niitä äitiyshousuja hankkinut, on nimittäin se, että luki kokolapussa mitä tahansa, tuntuvat ne yleensä aina väärän kokoisilta. Tai muuten vain epämukavilta. Kun raskausaikana sovituskopissa ähertäminen vielä on ihan hirveän kamalaa, olen mieluummin jättänyt väliin. Mutta kyllä näitä näin ostelisi ihan mielellään, valmiiksi sovitettuina ja hyviksi todettuina!

Molemmat näiden kuvien uudet housuni löytyivät siis tuosta mainitusta kirppiskuormasta. Housut jalassa kotoa lähtiessä on kyllä aina pysähdyttävä peilin edessä, niin kertakaikkisen oudolta tuo näky vielä näyttää. Mutta täytyy myöntää, että ihan käytännöllisethän nuo toisinaan ovat! Jep, ja mitähän siellä kuvan alakulmassa heiluu...

...Tietysti se paras lämpö"asuste". ♥ Olkoon syksy, nyt tarkenee!