Viimeinen kolmannes(ko jo?!)

Tajusin ihan vasta nyt, että tosiaan, niin taitaa olla, että tämä raskaus on jo edennyt viimeisen kolmanneksen puolelle. Loppusuora häämöttää siis jo ihan lähellä. Oma pää tosin ei ole vielä yhtään siellä! Tuntuu, että aikaa on vielä vaikka kuinka. Toisaalta, ehkä nyt ei (vielä?) olekaan sitä sellaista kuumeista tarvetta tehdä valmisteluja, kun vauva-arjesta kuitenkin on jo kokemusta. Tuntuu, että hätätilanteessa pärjäisimme aika pitkälle jo sillä mitä kotona nyt on. Toki olisimme ihan helisemässä, mutta niinhän sitä vastasyntyneen kanssa aina on. Ei sillä, olen ihan tyytyväinen, että sitä aikaa tosiaan kuitenkin vielä pitäisi olla.

Kroppa kyllä tietää jo, että loppuraskautta tässä elellään. Kun kumarrun (mikä tietysti tuntuu muutenkin epämiellyttävältä), vatsan sisältö tahtoo usein nousta ylös, vaikka kyse olisi vain lasillisesta vettä. Närästys yleensäkin on toki myös entistä ärhäkämpää. Maha tuntuu pinkeältä ja painavalta ja alkaa olla jo vähän tiellä, osuu helposti asioihin ja ihmisiin ympärillä, ottaa kolhujakin helpommin kun aina ei muista varoa. Äkkiliikkeet ja kiireinen kävely saavat mitkä lie liitokset heti muistuttamaan itsestään kovina vihlaisuina alavatsalla. Nenä on jatkuvasti tukossa ja aiemmista raskauksista jo unohtuneet usein oudon punaiset huulet kiinnittävät taas huomion peilikuvassa (ja saavat valitsemaan mieluummin värillisen huulirasvan). Supistukset alkavat tuntua ihan tutulta loppuraskauden meiningiltä, eivätkä enää hirveämmin jaksa hermostuttaa. Tässä tämänhetkisessä arjessa huomaa kyllä usein syy-yhteyden supistusten ja esimerkiksi remonttikatastrofien, vauhdikkaan esikoisen hölmöilyjen tai uhmailevan kaksivuotiaan välillä.

Nyt viikkoja 29+0 eläessä alkaa maha tosiaan olla jo jonkunmoinen pallo! Asukas siellä tuntuu löytäneen lempipaikkansa, sillä liikkeet tuntuvat aika tasaisesti tutuiksi käyvillä alueilla. Potkut, usein ihan kivuliaissa määrin tymäkät sellaiset, tuntuvat enimmäkseen selvästi oikeaan kylkeeni. Toivottavasti se tarkoittaa sitä että että vauva on jo valinnut paikan ihan oikein päin, eikä jotenkin hassusti poikittain.

Vaikka olo tosiaan on vielä kovin rento kaiken suhteen, tai ehkä juuri siksi, taitaa olla aika oikeasti alkaa pikkuhiljaa miettiä asioita siltä kannalta, että meille tosiaan on tulossa vauva, ei ihan mahdottoman pitkän ajan päästä. Innostuinkin jo hiukan lukemistani muiden tekemistä listauksista kaikesta tarvittavasta ja taidan ottaa sellaisen nyt työn alle myös omana versiona. Toivottavasti saan sen jälkeen todeta, ettei musta vain tunnu siltä, vaan asiat oikeasti ovat ihan hyvällä mallilla.

28. viikon väsymys

Nyt se tuttuakin tutumpi väsymys sitten taas iski! Sama vaiva on iskenyt aiemmissakin raskauksissa suunnilleen samoihin aikoihin ja jos vanha kaava pitää, olo ei välttämättä ihan pian piristy. Toivottavasti niitä energiapiikkejäkin mahtuu matkalle, on tämä nimittäin aika tylsää. Illat, jotka ovat tavallisesti olleet ominta aikaani, ovat viime aikoina kuluneet lähinnä sohvalla hiljaa kököttäen tai vaihtoehtoisesti väsymystä kiukutellen, kunnes olen luovuttanut ja painunut suosiolla unten maille. Ikävää, varsinkin kun tosiaan niin kovin haluaisin paitsi olla ihan siedettävä puoliso niinä kahdenkeskeisinä iltahetkinä, myös tehdä näitä omia juttuja joskus. Vielä entisestään taitaa väsyttää jo pelkkä ajatus siitä, ettei ylimääräisiä lepohetkiä ole ihan liiaksi tiedossa hetkeen, kun miehen viimeisetkin kesälomat on nyt vietetty.

Viikon kuvapäivityskin oli työn ja tuskan takana saada, väsymys nimittäin vain näkyy kasvoilla, vaikka kuvittelisi itselleen ihan virkeän ilmeen. No, tältä sitä kuitenkin näytettiin eilen, viikoilla 27+2. Uudesta mekosta sentään tykkään, se löytyi eBaysta ihan äitiysmekon nimellä, joten kaipa se sellainen sitten on. Hiukan oli jo syksy mielessä tuota tilatessa, mikä taisi vaikuttaa värivalintaankin, joka on itselleni vähän uusi. Eiköhän tälle käyttöä tule, varsinkin sitten syksymmällä, pukeutuminen tuolloin kun jo vähän mietityttää kesämekkojen jälkeen. Paksuja sukkiksia on ainakin löytynyt alennusmyynneistä vaikka kuinka monet, niillä toivottavasti pääsee jo aika pitkälle. Ulkoilu on sitten oma lukunsa...

Myös neuvolakuulumisia saatiin tällä viikolla. Tämä väsymys teki tietysti siitä hemoglobiiniarvosta erityisen kiinnostavan, mutta sepä olikin vastoin odotuksiani 111, eli muutosta ei ollut juuri tapahtunut, kun edellinen arvo oli 110 (oma normaali lukema siis on ollut n. 118). Hieno homma, mitään tujua rautakuuria kun en ole aloittanut, enkä haluaisi aloittaa. Jonkinlainen selittävä tekijä vetämättömälle ololle ja ajoittaiselle huimaukselle kuitenkin ehkä löytyi, verenpaine nimittäin oli 99/66, joka kyllä eroaa jonkun verran tavallisesta. Eipä siinä, juoda kuulemma voisi yrittää enemmän, mikä on kyllä ihan totta. Kitsastelen juomisten kanssa kuitenkin toisinaan ihan tarkoituksella, se yöllinen vessassa ravaaminen kun vain on niin totaalisen tuskastuttavaa. Kaipa sitä pitäisi kuitenkin suosiolla päivässä muutama lasillinen enemmän kallistaa. Vauvan syke löytyi hyvin, lukemissa 140 ja potkujakin tuntui ja kuului, kun unia häirittiin. Pikkuinen on viime aikoina viihtynyt ihan yksinomaan pää alaspäin, toivottavasti pysyy noin päin jatkossakin. Sf-mitaksi saatiin 24 cm, mikä sijoittui sinne ihan keskikäyrän tuntumaan. Painoa lähtöpainoon on tullut suunnilleen 6 kiloa lisää, mikä sekin kai on ihan asiallinen määrä. Täytyy sanoa, etten oikeasti enää muista, millaista tahtia aiemmin on kertynyt, vaikka kuinka luulin ettei raskausaikoja unohda! Supistuksista hiukan juteltiin, niitä kun tosiaan edelleen on, muutamat yksittäiset kipeätkin välillä. Ei kuitenkaan liene syytä huoleen, kun tilanne ei ole mitenkään olennaisesti muuttunut. Kaikki hyvin siis!

Vauva on vahvistunut ihan hurjasti taas lähiaikoina, nyt mahan läpi näkee jo melkoisia potkuja ja venytyksiä. Viimeksi eilen pysähdyimme lasten kanssa niitä ihmettelemään ja nyt esikoinen tosiaan on saanut niitä kaipaamiaan tervehdyksiä pienemmältä siskoltaan, voi sitä riemua. ♥ Nyt alkaa siis tosiaan tuntua aika todelta kaikille tämä. Ja hyvä niin!

26. viikko ja odotettu paketti

Pitäisi oikeasti olla taas jossain ihan muualla (eli nukkumassa), mutta jostain ne hiljaiset hetket vain on napattava. Saattaa siis olla että väsymys taas hiukan näkyy jutuissa (ja myöhemmin tänään naamalla, kun ohjelmassa on päivä häävieraana), mutta pieni päivitys silti on tehtävä oloista ja olemuksesta tänään.

Vaikka mitään erityistä uutta ei niissä oloissa oikeastaan olekaan, mikä on ehdottoman hyvä. Pieni väsymys ja supistelut ovat tuttuja seuralaisia. Viime päivien kaikenmaailman asioilla juoksentelu (oikeastaan välillä ihan kirjaimellisesti juosten, sen verran tiukkoja ovat aikataulut olleet) on tuonut mukanaan erilaisia repäisykipuja ja pistelyjä alavatsalle, jotka kuitenkin häviävät aina yöunien myötä, tuskinpa siis vaaraksi nekään. Jäätävästä närästyksestä luopuisin ilomielin, mutta hyväksyttävähän se on, että tuo kaveri ei lähde ennen mahaa.

Vaikkei ainakaan tuo "aamu"maha (aamu ja aamu, meillä on nukuttu pitkään nyt miehen lomalla) mitenkään hirveän suurelta edes näytä! Kuvassa meneillään siis viikot 25+2. Ihana taas tuo lyhyempi hiustupsu muiden seassa, kiitos siitäkin, hormonit. Kivasti kuvassa muutenkin kaikkea meneillään, on seinätarran pätkää ja Muru. ♥

Vaatekaapin uutuuksien läpikäyminen jatkuu: päällä ensimmäinen tässä raskaudessa ihan äitiysvaateosastolta ostamani vaate. Mietin tuota sovittaessani, miten tuo oikeastaan edes eroaa ihan tavallisen puolen ihan samannäköisistä kuteista, paitsi jotenkin ihanan pehmeällä materiaalillaan, jonka takia sen sitten kuitenkin päädyin Ahvenanmaa-reissullamme H&M:n alerekistä ostamaan. Vasta kuvatessani huomasin, että onhan siinä ero: edestä pidempi helma, jonka ansiosta tämä ei (ainakaan heti?) nouse hassusti lyhyemmäksi edestä mahan kasvaessa. Yksi viime aikojen ihan suosikkiarkivaate!

Tässä samalla piti päästä myös hihkumaan, että torstaina se vihdoin saapui: äitiyspakkaus! Kelan toiminta oli onneksi nopeaa, vaikka hakemuksen käsittely hiukan venyi uutta raskaustodistusta odotellessa. Päätös oli tehty heti seuraavana päivänä todistuksen toimittamisesta ja päätöstä seuraavana päivänä paketti jo lähtikin matkaan. Lapset halusivat heti päästä mylläämään sen läpi ja kyllä vain olikin kivoja juttuja täynnä. Haluan kuitenkin ehdottomasti päästä tutkailemaan sisältöä ihan rauhassa ja saatankin käydä lempparit läpi myös täällä blogissa. Nyt kun vaatetta pienelle jo alkaa hiukan olla, en vain malttaisi odottaa, että pääsemme suunnittelemamme lipastontuunausprojektin pariin!