Viimeiset neuvolakuulumiset

Niin se tosiaan on, että neuvolaan ei enää raskausasioissa tarvitse mennä! Viimeisestä neuvolakäynnistä on siis jo viikko, eikä eteen sen jälkeenkään onneksi tullut mitään, minkä takia sinne olisi tuntunut tarpeelliselta soitella. Uuden asuinpaikkakuntamme neuvolaan siis kuitenkin ehdimme tutustumaan kahden käynnin verran. Hyvältähän tuokin onneksi vaikutti, uuden tulokkaan kasvua ja kehitystä saadaan siis varmasti ihmetellä ihan mukavien tyyppien kanssa. Muuten olen ottanut raskausajan neuvolakäynnit ikään kuin "omana aikana" ja jättänyt lapset miehen hoiviin, mutta viimeiselle käynnille menimme koko porukalla, ihan tutustumisen vuoksi. Pääsivätpä lapset vielä kuulemaan sykkeet ja seurailemaan muutkin tutkimiset vielä kerran ennen pikkusisaruksen saapumista.

Niiden tutkimisten tuloksetkin olivat tuttuun tapaan taas ihan kunnossa, molemmilla kerroilla. Olo on tosin ollut välillä hiukan nuutunut, mutta selityksenä varmasti toimivat verenpaine ja hemoglobiini, jotka molemmat ovat nyt hiukan alhaiset. Ihmekös tuo hemoglobiinin laskukaan (päivä lasketun ajan jälkeen lukemissa 104), kun muutossa katosivat kaikki lisäravinteet johonkin laatikkoon jonnekin ja syöminenkin oli ainakin parin viikon ajan vähän mitä sattuu. Mutta ei muuta kuin vain ryhtiliike noiden suhteen sen aikaa kun tässä nyt vielä ehtii, jottei arvo ainakaan enempää putoa ennen synnytystä. Neuvolan jälkeen kotiin mentiinkin apteekin kautta ja olen tainnut joka päivä muistaa tunnollisesti nappailla rautalisäni.

Sf-mitassa tosiaan tehtiin henkilökohtainen ennätys mitan ollessa nyt 36 cm. Terveydenhoitaja totesikin tunnusteltuaan tämän tyypin tuntuvan pitkän oloiselta. Siltä tuo itsestäkin hiukan vaikuttaa, sen verran ahtaasti pieni tuolla oleilee. Närästys on lääkkeistä huolimatta välillä aivan järkyttävää ja kylkiluut koetuksella. Neuvolakäynneillä vauva toki on uinaillut tyytyväisenä, tämäkin tapaus nimittäin villiintyy öisin. Vahva syke sieltä kuitenkin on aina löytynyt.

Kaiken on siis todettu olevan harvinaisen hyvin, enkä onneksi ole joutunut edes näin loppumetreillä pahemmin valittelemaan. Pääsimme taas toteamaan, että on ehdottoman hyvä, että asennoiduin tälläkin kertaa odottamaan pitkän kaavan mukaan, tämä kun vain selvästi menee kohdallani näin. Keskiviikkona raskausviikoissa siis saavutettiin lukemat 41+0.

Ja pitihän sen kunniaksi vielä räpsäistä kuva, vaikka olosuhteet täällä vieläkin vallitsevan tavarakaaoksen keskellä eivät oikein olleetkaan otolliset. Olo ei ole kovin hehkeä, mutta kyllä tätä kaikkea vain varmasti vielä tulee ikävä!

Eräpäivä nimittäin alkaa lähestymään. Soittelin yliaikaiskontrollin perään, odottaen ajan koittavan edelliseltä kerralta tuttuun tapaan ensi viikolla. Tulikin aika yllätyksenä, kun kuulin, että käytännöt ovat muuttuneet isosiskon ajoilta, kontrolliin tullaan nykyään jo aiemmin ja paikalle tulisikin vyöryä jo seuraavana päivänä, eli nyt kun jo perjantain puolella ollaan, tänään! Jännitys iski siis heti, vaikka kovin todennäköistä ei olekaan että vielä tällä käynnillä mitään ihmeellistä tapahtuu. Odotan silti käyntiä kovasti, kuuluuhan siihen ultrakin, jossa ei olekaan rakenneultran jälkeen tullut käytyä. Toivottavasti hyviä kuulumisia tiedossa!