Vielä hetki odottelua

En saanut aikaiseksi heti päivitellä yliaikaikontrollin kuulumisia, sillä meihin iski flunssa, juuri sillä huonoimmalla hetkellä! Ainakaan toistaiseksi tämä tosin ei vaikuta yhtään niin pahalta kuin edellinen, pidetään peukut pystyssä ettei pahenekaan. Kurja tämä vetämätön olo silti on, varsinkin jos tällaisissä fiiliksissä pitäisi jaksaa synnyttää.

Sillä tosiaan, vielä ollaan yhdessä koossa ja jälleen yhden päivän ollessa jo hyvän matkaa illan puolella, voidaan jo melko varmasti sanoa, että niin vain taas tulevat kasaan ne viikot 42+0. Perjantainen kontrolli ei siis tuonut mitään uutta mukanaan, kaikki oli hyvin ja todettiin siis, että odotusta jatketaan. Omissa mittauksissa ei ollut mitään kummempaa, pikkuinen esitteli oikein priimakäyrää ja ultrassakin näytti kaikki hyvältä. Painoarvioiden mukaan tosin jälkeläisemme näyttävät olevan kerta kerralta kookkaampia, sillä ultran mukaan tämä tyyppi saattaisi olla vaikka reilustikin päälle neljän kilon kokoinen! Käynnillä toki korostettiin arvioiden olevan tässä vaiheessa niin hankalia tehdä, että heittoa saattaa hyvinkin olla vaikka kuinka, eikä vauva lääkärin mukaan ainakaan mitenkään liian isolta tuntunut. Nähtäväksi siis jää, millainen tapaus sieltä putkahtaa, kun toivottavasti joskus niin päättää tehdä!

Mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä ei siis ollut tuolloin, eikä ole ollut myöhemminkään. Seuraava käynti äitipolille on varattu huomiseksi ja odotamme mielenkiinnolla, millainen tilanne on ja mitä tapahtuu. Toivottavasti flunssa tekee huomiseksi katoamistempun!

Viimeiset neuvolakuulumiset

Niin se tosiaan on, että neuvolaan ei enää raskausasioissa tarvitse mennä! Viimeisestä neuvolakäynnistä on siis jo viikko, eikä eteen sen jälkeenkään onneksi tullut mitään, minkä takia sinne olisi tuntunut tarpeelliselta soitella. Uuden asuinpaikkakuntamme neuvolaan siis kuitenkin ehdimme tutustumaan kahden käynnin verran. Hyvältähän tuokin onneksi vaikutti, uuden tulokkaan kasvua ja kehitystä saadaan siis varmasti ihmetellä ihan mukavien tyyppien kanssa. Muuten olen ottanut raskausajan neuvolakäynnit ikään kuin "omana aikana" ja jättänyt lapset miehen hoiviin, mutta viimeiselle käynnille menimme koko porukalla, ihan tutustumisen vuoksi. Pääsivätpä lapset vielä kuulemaan sykkeet ja seurailemaan muutkin tutkimiset vielä kerran ennen pikkusisaruksen saapumista.

Niiden tutkimisten tuloksetkin olivat tuttuun tapaan taas ihan kunnossa, molemmilla kerroilla. Olo on tosin ollut välillä hiukan nuutunut, mutta selityksenä varmasti toimivat verenpaine ja hemoglobiini, jotka molemmat ovat nyt hiukan alhaiset. Ihmekös tuo hemoglobiinin laskukaan (päivä lasketun ajan jälkeen lukemissa 104), kun muutossa katosivat kaikki lisäravinteet johonkin laatikkoon jonnekin ja syöminenkin oli ainakin parin viikon ajan vähän mitä sattuu. Mutta ei muuta kuin vain ryhtiliike noiden suhteen sen aikaa kun tässä nyt vielä ehtii, jottei arvo ainakaan enempää putoa ennen synnytystä. Neuvolan jälkeen kotiin mentiinkin apteekin kautta ja olen tainnut joka päivä muistaa tunnollisesti nappailla rautalisäni.

Sf-mitassa tosiaan tehtiin henkilökohtainen ennätys mitan ollessa nyt 36 cm. Terveydenhoitaja totesikin tunnusteltuaan tämän tyypin tuntuvan pitkän oloiselta. Siltä tuo itsestäkin hiukan vaikuttaa, sen verran ahtaasti pieni tuolla oleilee. Närästys on lääkkeistä huolimatta välillä aivan järkyttävää ja kylkiluut koetuksella. Neuvolakäynneillä vauva toki on uinaillut tyytyväisenä, tämäkin tapaus nimittäin villiintyy öisin. Vahva syke sieltä kuitenkin on aina löytynyt.

Kaiken on siis todettu olevan harvinaisen hyvin, enkä onneksi ole joutunut edes näin loppumetreillä pahemmin valittelemaan. Pääsimme taas toteamaan, että on ehdottoman hyvä, että asennoiduin tälläkin kertaa odottamaan pitkän kaavan mukaan, tämä kun vain selvästi menee kohdallani näin. Keskiviikkona raskausviikoissa siis saavutettiin lukemat 41+0.

Ja pitihän sen kunniaksi vielä räpsäistä kuva, vaikka olosuhteet täällä vieläkin vallitsevan tavarakaaoksen keskellä eivät oikein olleetkaan otolliset. Olo ei ole kovin hehkeä, mutta kyllä tätä kaikkea vain varmasti vielä tulee ikävä!

Eräpäivä nimittäin alkaa lähestymään. Soittelin yliaikaiskontrollin perään, odottaen ajan koittavan edelliseltä kerralta tuttuun tapaan ensi viikolla. Tulikin aika yllätyksenä, kun kuulin, että käytännöt ovat muuttuneet isosiskon ajoilta, kontrolliin tullaan nykyään jo aiemmin ja paikalle tulisikin vyöryä jo seuraavana päivänä, eli nyt kun jo perjantain puolella ollaan, tänään! Jännitys iski siis heti, vaikka kovin todennäköistä ei olekaan että vielä tällä käynnillä mitään ihmeellistä tapahtuu. Odotan silti käyntiä kovasti, kuuluuhan siihen ultrakin, jossa ei olekaan rakenneultran jälkeen tullut käytyä. Toivottavasti hyviä kuulumisia tiedossa!

Laskettu aika - ei muuttovauvaa!

Oli ja ihan juuri kohta menikin jo tosiaan: laskettu aika. Toivottavasti pitkäksi venähtänyt muuttotauko ei saanut ketään siihen uskoon, että täältä jo kirjoiteltaisiin vauvauutisia. Sillä tosiaan, yhdessä koossa ollaan edelleen, kuten (olosuhteiden pakosta huonosta, pahoittelen) kuvasta näkyy:

En kirjoittele tänään kovin pitkästi, vaan vaikka sitten huomisen neuvolan jälkeen viime aikojen kootut neuvolakuulumisetkin. Halusin vain tulla ilmoittelemaan, että elossa ja kasassa vielä ollaan. Tämä kodinkasaamishomma vain on näemmä paljon, paljon hitaampaa tällä kertaa, kun kotiin saa (ja haluaa) tehdä vähän isompiakin muokkauksia kuin peilin seinään naulaaminen. Bloggaaminen tai edes siihen tarvittavan välineistön paikantaminen ei ole ollut prioriteeteissa ihan ensimmäisenä, nyt vasta pääsin edes läppärin äärelle (maailman surkein puhelimella kirjoittaja ilmoittautuu). Pinnasänky kuitenkin on jo kasassa!

Mutta tosiaan, selvisimme siis muutosta, helpotus!